The Autumn of break-ups and some cheer-ups!

Sellainen tää syksy on ollut. Ja pakko se on nyt myöntää, kesä on ihan oikeasti ohi. Mulla on ensimmäinen syysflunssa päällä ja kaikki parisuhteet mun ympärillä on kuihtuneet. Munkin parisuhde on nyt katkolla, en osaa olla kaukosuhteessa, mutta en halua ajatella että suhde on kokonaan päättynyt. Katsotaan sitä tilannetta sitten muutaman kuukauden päästä uudestaan. En ole nyt kuitenkaan päättänyt ihan täysin jyrkkää ei-linjaa ottaa, jos joku mukiinmenevä mies tulee vastaan.

Oon oikeastaan aika yllättynyt, miten hyvin oon päässyt arkeen kiinni reilussa viikossa, sen jälkeen, kun HÄN lähti. Duuniasiat menee paremmin kun hyvin, ensi vuoden opiskelujen alku on vieläkin ihan älyttömän positiivinen uutinen ja oon päässyt urheiluunkin kiinni! Tietenkin tää pieni nuhaisuus vähän jarruttelee, mutta lokakuusta eteenpäin on pakko skarpata ja ihan kunnolla. Frendi nimittäin haastoi mut Sports Challengeen lokakuun alusta tämän vuoden loppuun. Kumpikin urheilee, miten urheilee, ja merkkaa tunnit + minuutit ylös nettipalveluun. Haasteen loputtua voittaja valitsee illallispaikan ja häviäjä tarjoaa sapuskat ja jonkun kivan yllätysdrinkin voittajalle. Tän haasteen idea lähti M:n kaverista, joka oli kyseisen haasteen ottanut vastaan ja loppupeleissä sitten hävinnyt sen parilla tunnilla. Saa kyllä varmasti hyvin motivaatiota siitä, että pystyy reaaliajassa seuraamaan miten toinen liikkuu. Mitkään tekosyyt nyt siis ei anna armoa liikkumattomuudelle. Hyvä juttu tässä myöskin on se, että ei oo mitään väliä millainen fyysinen kunto on. Tässä kun voi liikkua ihan omaan tahtiin kun kyse on tosiaankin ajallisista liikuntasuorituksista eikä esimerkiksi kiinteytymisestä tms. Vaikka toki toivon oman kunnon ainakin kohoavan haasteen aikana. Nyt on siis pari viikkoa aikaa saada hyvä alkuspurtti ja liikuntakärpänen puremaan kovaa, että jaksaa vetää sit loppuvuoden hyvällä tsempillä. Varmaan tulee aika eritavalla toi kaamoskausikin sit selätettyä, kun saa sen kliseisen liikunnan tuoman hyvän olon. Harmi vaan, että noita viikonloppu- ja vähän viikkomenojakin tulee nyt olemaan aika olan takaa. Toisaalta se pistää psyykkisen puolen tuplasti enemmän koetukselle, joten varmasti aika rankka haaste tulee olemaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mä voin tänne raportoida viikottain meidän etenemistä, niin ei tuu luistettua. Mun Heia!Heia! on  FB-julkinen, joten myös kaikki frendit siellä pääsee potkimaan perseelle, jos näyttää jäävän haastekumppanin jalkoihin.

Nyt on kuitenkin aika vetää villasukat jälkeen ja hautautua peiton alle flunssaa karkuun. Mä palailen taas pian, kun on vähän enempi kerrottavaakin!

Syksy on tullut jo kaupunkiin.

Miten se kesä menee aina niin nopeesti! Juuri "muutama" kuukausi sitten hihkuin innosta, kun oli vihdoin aika heittää pitkähihaiset ja takit kaappiin, sinne kauimpaan nurkkaukseen. Nyt ei tarkene nukkua öitä ilman villasukkia ja aamuisin joutuu heittämään jo melkein talvitakin päälle! Lämpötilat heittelee siinä 15-20 asteen paikkeilla ja vettä tulee kun Esterin perseestä.

Tähän paskaan viikkoon päälle vielä ihanan miehen kotiinlähtö, särkynyt sydän ja tuntien aikaero niin saadaan aikamoinen paskavyyhti. Onneksi vuorotöiden hyvä puoli on siinä, että duunia on silloin, kun kellään muulla ei, ja energia suuntautuu lähinnä töidentekoon eikä viihteelläkään tuu ravattua turhan useasti. Vaihdoin vielä kaiken kukkuraksi salia mua huomattavasti lähempänä olevaan, joten koitan saada pahimmat vitutukset purettua sinne! Koitan muistaa nyt kirjata salikäyntejä Heia!Heia!:n niin ei tuu luistettua niin pahasti! Ensimmäinen kerta tän railakkaan kesäkauden jälkeen tulee olemaan huominen työpäivän jälkeen, katsotaan miten siitä selviytyy sitten loppupeleissä...

Mun tekis kovasti mieli postailla mun Instagram-otoksia, jäin taas kerran pahasti koukkuun, mutta mun puhelin on sanonut itsensä irti kuvien jakamisen suhteen, joten joudun nyt sitten kikkailla netti-feikki-Instagramien kanssa. Yritän kovasti kans päästä tähän bloggaamiseen nyt sisälle, pitäis säädellä ulkoasua vielä, en oo juurikaan tyytyväinen, ja myöskin asentaa kaikki gadgetit sivupalkkeihin, mutta mennään nyt näillä hetken aikaa.

Life is what happens to you while you're busy making other plans.

Mietin hetken vaikka mitä megahienoja ensimmäisiä sanoja, mutta ehkä tämä on paras tapa aloittaa uus blogi.

Ensin jotain musta, mä oon reilu parikymppinen nuori nainen (...) PK-seudulta

Katsoin eilen How I met your motheria ja toi otsikon lause pomppas aika hyvin esiin kun ajattelin omaa elämäntilannetta. Mulla on aina ollut tapana suunnitella kaikkea tekemääni tosi tarkkaan, mut sit aina joku osa on mennyt perseelleen ja sitten yrittäminen on ollut aina vaikeempaa.

Tänä vuonna kävi toisin, muutamankin asian suhteen.

Mun huono parisuhde päättyi alkuvuodesta ja tapasin sen jälkeen toisen miehen. Miehen, jota mun ei pitänyt nähdä enää muutaman päivän jälkeen, etäisyyden takia, mutta joka vielä tänäkin päivänä, puolen vuoden jälkeenkin, on osa mun päivittäistä elämää. Nyt vielä ihan fyysisesti. Mitään toiveita kaukosuhteesta en tosin elättele, sillä oon sen verran realisti. Nähdään sitten ajan kanssa, että onko mitään fiiliksiä mannerten vaihduttua olemassakaan, ja jos on, miten tilanne sitten jatkuu.
Parin päivän kuluttua lentää tuo mies takaisin kotimaahansa ja mulla tulee olemaan kova paikka opetella olemaan taas sinkkuna ja yksin. Mutta juuri kun taas kerran tätä murehdin, tipahti mun sähköpostiin yks mahtavimpia sähköposteja ikinä.

Mulla on yliopistopaikka Englannissa.

Nyt se on 100% varmaa ja mulla on vuosi aika järjestää kaikki asiat ensi vuotta varten. Mä en ole hetkeen näin iloinen ollutkaan! Ja siihen mä yritän täällä bloginkin puolella pyrkiä. Tuun varmasti aika paljon keskittymään tulevaan elämään Lontoossa ja koitan saada avattua esimerkiksi tota hakuprosessia täällä muille kiinnostuneille. Sitä ennen kuitenkin tässä on aika tarkalleen vuosi aikaa seurata mun elämää täällä muualla! Katsotaan mihin suuntaan tää lähtee!

Tervetuloa mukaan!

Ps. kommenttia blogin ulkoasusta, luettavuudesta yms. saa ja pitääkin heittää :)